Viestinnän määrä ja viestintävälineet ratkaisevat viestinnän tehokkuuden



                                (Kuva Pixabaystä)




Toinen Työyhteisöviestinnän kurssin tehtävistä on tutkimustehtävä, jossa valitaan viidestä väitteestä kaksi väitettä. Väitteet tulee perustella miksi olen samaa mieltä tai eri mieltä. Olen valinnut ensimmäiseksi väitteeksi "Viestinnän määrä ja viestintävälineet ratkaisevat viestinnän tehokkuuden". 

Väite "Viestinnän määrä ja viestintävälineet ratkaisevat viestinnän tehokkuuden" on mielenkiintoinen. Mielestäni pelkästään määrä ja välineet eivät määrittele tehokkuutta. Nämäkin ovat tärkeitä, mutta viestinnän tehokkuuteen vaikuttavat monet muutkin asiat.

Ensinnäkin viestinnän suunnittelu on tärkeää riippumatta siitä onko kyseessä sisäinen tai ulkoinen viestintä. Viestinnässä tulee miettiä mitä viestinnällä halutaan tavoitella. Yhteisön viestinnällä on hyvä olla viestintästrategia mietittynä. Jos ei ole viestintästrategiaa niin ainakin suuntaviivat, linjaukset ja pelisäännöt on hyvä olla määriteltynä, jotta viestintä on yhdenmukaista ja kuljetaan samaa tavoitetta kohti. Tehokkuuteen vaikuttaa siis hyvä suunnittelu. (Juholin 2013, 86.)

Vaikka viestintävastuu on jokaisella, joissakin asioissa ja tilanteissa vastuu on jakamaton ja tarkkaan määritelty. Esimerkiksi yritystä koskevia lausuntoja voi antaa vain ylin johto ja viestintäjohto. Tehokkuuteen vaikuttaa siis se, että viestintää hoitaa oikea henkilö. (Juholin 2013, 123.)

Nykytyöyhteisössä jokainen on osaltaan vastuussa tiedonjakamisesta ja – vaihdannasta. Kukaan ei voi oikeastaan sanoa, että tiedonvaihdanta ei kuuluisi hänelle. Jokaisen omalla vastuulla on kysyä asiasta, josta ei tiedä tai ei ole saanut tarpeeksi tietoa. Tehotonta toimintaa on pitää tieto itsellään, jolloin se ei saavuta niitä henkilöitä kenen asiasta pitäisi tietää. Jokaisen vastuulla on välittää viimeisin informaatio asiasta niille, joita se koskee tai jotka sitä tarvitsevat. On myös tehokkuutta välittää tietoa juuri oikeille henkilöille. (Juholin 2009, 97–98.)

Lohtaja-Ahonen & Kaihovirta-Rapon mukaan yksi tapa jaotella yhteisöviestintää pohjautuu käytettäviin viestintäkanaviin eli viestinnän foorumeihin. Jaottelussa erotetaan toisistaan välitetty ja suora viestintä. Välitetty viestintä edellyttää aina jonkun viestintävälineen käyttöä ja suora viestintä on kasvokkain olevaa viestintää. Viestintävälineen käyttäminen voi olla hidasta esimerkiksi teknisten ongelmien vuoksi, kun taas kasvokkain tehtävä viestintä on nopeaa ja viesti menee heti perille. Toisaalta sähköisillä foorumeilla välitetyn viestin etuja on nopeus (kun yhteydet toimivat) ja maantieteellinen riippumattomuus. (Lohtaja-Ahonen & Kaihovirta-Rapo 2012, 16–17.) Se käytetäänkö viestintävälinettä vai viestitäänkö kasvokkain, riippuu esimerkiksi viestin asiasta ja kiireellisyydestä. Kaikkia asioita ei voi viestiä välineen kautta, esimerkiksi ikävät ja surulliset asiat ovat tällaisia. Riippuu monesti tilanteesta miten viesti välitetään perille joko tehokkaasti tai juuri sille asialle sopivalla tyylillä.


Lähteet:

Juholin, E. 2009. Viestinnän vallankumous. Löydä uusi työyhteisöviestintä. WSOYPro. Helsinki.

Juholin, E. 2013. Communicare! Kasva viestinnän ammattilaiseksi. MIF Oy. Helsinki.

 Lohtaja-Ahonen, S. & Kaihovirta-Rapo, M. 2012. Tehoa työelämän viestintään. Puhu kuulijalle, kirjoita lukijalle. SanomaPro. Helsinki.